Oppimismuodot

Oppimismuodot ovat erilaisia tapoja järjestää ja toteuttaa oppimista. Niillä viitataan siihen, miten opiskelu suunnitellaan, missä oppiminen tapahtuu ja millaisia kokemuksia oppija saa. Yleisesti niitä jaetaan formaaliin, epäformaaliin ja informaalin oppimisen kategorioihin, mutta käytännössä kyse on monin tavoin päällekkäisistä ja yhdistetyistä lähestymistavoista.

Formaali oppiminen tarkoittaa koulutuslaitoksissa tapahtuvaa oppimista, jossa on selkeä opetussuunnitelma, arviointi ja usein virallinen todistus tai tutkinto. Epäformaali oppiminen on järjestäytynyttä oppimista, eikä se pääty viralliseen tutkintoon; siihen kuuluvat esimerkiksi työpaikkakoulutukset, kurssit järjestöissä sekä projektimuotoinen oppiminen. Informaali oppiminen tapahtuu arjessa ja työelämässä ilman ennaltamäärättyä ohjelmaa, mutta voi silti muodostua merkittäväksi osaksi osaamisen kehittymistä.

Muita oppimismuotoja ovat lähi- ja etäopetus sekä hybridi tai blended learning, sekä synkroninen (samanaikainen) että asynkroninen (itselle aikataulutettu) oppiminen. Lisäksi erotellaan yksilöllinen ja ryhmässä tapahtuva oppiminen sekä teoreettisen tiedon omaksuminen että käytännön projektit. Esimerkkejä ovat projekti- ja tutkimukselle sekä ongelmalähtöiselle oppimiselle (problem-/case-pohjainen oppiminen) sekä työssäoppiminen ja digitaalisten alustojen kurssit.

Oppimismuotojen suunnittelussa huomioidaan tavoitteet, oppijoiden taidot ja tarpeet sekä käytettävissä olevat resurssit. Tutkimuksessa keskustellaan myös siitä, miten erilaiset muodot vaikuttavat oppimiseen, saavutettavuuteen ja oppimistuloksiin.