Omistusmuotoa

Omistusmuoto (omistusmuodon liitteet) on suomen kielen possessiivinen muoto, jolla ilmaistaan omistus. Se syntyy liittämällä omistetun sanan perään omistusliite, jolloin voidaan sanoa kenen hallussa oleva asia on. Tämä liitteellä muodostettu omistusaihe esiintyy usein adjektiivin kaltaisessa lauseen osassa ja liittyy yleensä nimen taivutukseen.

Muodot ja esimerkit. Yhden omistajan, yksikön yleisimmät muodot ovat: -ni (minun), -si (sinun), -nsa/-nsä (hän, se), -mme (meidän), -nne (teidän). Esimerkkejä: taloni = minun taloni, talosi = sinun talosi, talonsa = hänen/sen talonsa, talomme = meidän talomme, talonne = teidän talonne. Kolmannen henkilön omistusta merkitään pääosin liitteellä -nsa/-nsä, jonka muoto määräytyy sanan loppuvokaalin mukaan (vokaaliharmonia): esimerkiksi talonsa kuvaa omistusta hänelle/siitä. Omistusmuotoa voidaan käyttää sekä yksikössä että monikossa, ja sitä voidaan laajentaa myös monisanaisiin ilmaisuihin sekä sanan rektiossa että koostetuissa ilmauksissa.

Käyttö ja merkitys. Omistusmuoto on yleinen tapa ilmaista omistus ilman erillistä omistuspronominia erisanaa käyttämällä. Se korostaa omistettavan kohteen liittymää omistajaan ja mahdollistaa tiiviin lauseen rakentamisen: taloni on esimerkki. Omistusliitteet voivat ilmetä sekä yksittäisissä sanoissa että yhdistelmistä muodostetuissa ilmauksissa, kuten luvussa, jossa omistatuksen kohde yhdistetään toiseen sanaan.

Erikoistapaukset. Suomen omistusmuodot voivat kohdata taivutuksellisia muutoksia riippuen sanan sijamuodosta, stemmin loppuvokaalista sekä sanan tavusta. Lisäksi omistusmuotona tunnetaan myös itsenäiset omistusproniminaatit (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän), mutta tavallinen tapa ilmaista omistus usein tapahtuu juuri liitteiden avulla.

Kokonaisuudessaan omistusmuoto on tärkeä osa suomen syntaksia ja sanan taivutusta, jolla ilmaistaan omistus tiiviisti ja selkeästi sekä mahdollistaa monipuolisia ilmauksia ilman erillisiä omistussanoja.