Ominaisuutta

Ominaisuus on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan jonkin asian yksittäistä piirteen tai laadun kuvaavaa ominaisuutta. Se kertoo, miten jokin esine, järjestelmä tai ilmiö on, toimii tai millaisia ominaisuuksia sillä on. Ominaisuudet voivat olla havaittavia, mitattavissa olevia tai toiminnallisia, ja niitä käytetään sekä arjessa että tieteellisessä ja teknisessä keskustelussa kuvaamaan eroja ja vertailtavuutta.

Sovellukset ja merkitys: Teknisessä ja tieteellisessä kielessä puhutaan esimerkiksi laitteen ominaisuuksista, ohjelmiston ominaisuuksista tai materiaalin ominaisuuksista. Esimerkiksi sanotaan “tämän puhelimen ominaisuuksiin kuuluvat suuri näyttö, nopea prosessori ja pitkä akunkesto.” Arkipäivän kielessä ominaisuus voi viitata myös kuvailevaan piirreeseen ihmisen luonteessa tai tilanteessa.

Taivutus ja ilmaukset: Ominaisuus taipuu kuten muutkin normaalit suomalaiset substantiivit. Yksikön nominatiivi on ominaisuus, partitiivi ominaisuutta, monikko ominaisuudet ja monikon partitiivi ominaisuuksia. Käytettäessä määrittävänä substantiivina usein sanotaan “ominaisuudet” tai “ominaisuuksiin kuuluvat …”.

Etymologia ja sananmuodostus: Ominaisuus muodostuu -isuus-loppuosasta, joka tekee sanasta abstraktin laadun tai tilan ilmaisijan. Sanaa käytetään laajasti niin arkisessa kuin teknisessä kielessä kuvattaessa jonkin asian erottuvaa ja kuvaavaa laatua.

Lisää samankaltaista: luonteenpiirre, piirre, ominaisuus (synonyymi). See also: ominaisuusmyönteisyys (terminologiaan liittyvissä keskusteluissa).