Oletusrunlevelin

Oletusrunlevelin (default runlevel) on käsite Unix-tyylisissä käyttöjärjestelmissä, joka määrittää, millaisen palveluiden ja tilojen kokoonpanon järjestelmä käynnistyy oletusarvoisesti. Se on runlevel, johon järjestelmä siirtyy käynnistyksen aikana, ellei käynnistyksen aikana anneta toista tilaa.

SysVinit-pohjaisissa järjestelmissä oletusrunlevel määritellään /etc/inittab-tiedostossa rivillä id:X:initdefault:, jossa X on runlevelin numero (esim. 3 tai 5). Yleisimmät runlevelit ovat 0 (sammutus), 1 (yksikkötila), 2–5 (monikäyttötilat), 5 (graafinen käyttöliittymä) sekä 6 (uudelleenkäynnistys). Oletustilan muuttaminen vaatii tiedoston muokkaamisen ja järjestelmän uudelleenkäynnistyksen.

Nykyisissä järjestelmissä, joissa on systemd, vastaava käsite on default.target. Tämä target määrittää, mitä palveluita ja tiloja käynnistetään oletusarvoisesti. Yleisimmät vaihtoehdot ovat multi-user.target (monikäyttötilaan ilman grafiikka) ja graphical.target (graafinen käyttöliittymä). Default-target tarkistetaan ja vaihdetaan komennolla systemctl get-default ja systemctl set-default. Lisäksi järjestelmä voidaan väliaikaisesti siirtää esimerkiksi systemctl isolate multi-user.target.

Oletustilan määrittämisestä ja hallinnasta on hyötyä, kun halutaan kontrolloida, mitkä palvelut käynnistyvät automaattisesti ja millainen käyttöliittymä järjestelmä käynnistyy. Joissain jakeluissa SysVinit-tuet voivat silti olla käytössä yhteensopivuuden vuoksi, mutta modernit järjestelmät käyttävät yleensä systemd:tä tai muuta init-järjestelmää.