Olemassaolopaikka

Olemassaolopaikka on neologismi käytetty pääasiassa suomalaisessa filosofisessa keskustelussa kuvaamaan olemassaolon ehtojen ja kontekstin muodostamaa tilaa tai paikkaa. Termi pyrkii ilmaisemaan, missä tai millä tavoin jokin on olemassa, eikä niinkään siihen liittyvää olemuksen luonnetta itsessään. Käytännössä se voidaan nähdä ontologisena tai eksistentiaalisena "paikkana", jossa olemassaolo tapahtuu.

Etymologisesti sana koostuu sanoista olemassaolo ja paikka. Se on suomalainen muodostuma, jota ei ole vakiinnutettu yleiskielen osaksi, vaan käytetään lähinnä akademisessa kirjoittelu- ja keskustelutilanteessa kuvaamaan ontologisen tilan käsitettä. Koska termi on epästandardoitunut, sen tarkka merkitys ja määrittely voivat vaihdella kirjoittajasta riippuen.

Käyttö ja merkitys ovat moninaiset. Olemassaolopaikka voi viitata sekä fyysiseen että abstraktiin ympäristön tilaan, jossa olento tai ilmiö voi olla olemassa, sekä laajemmin ontologiseen kontekstiin, jossa olemassaolon ehdot ja mahdollisuudet rakentuvat. Se voidaan nähdä osana keskustelua olemuksesta, olemassaolon ehdoista ja siitä, miten paikka tai tila vaikuttaa mahdollisuuksiin olla.

Rajoitteena on termin epästandardius: ilman selkeää määritelmää erilaiset tekijät voivat käyttää sitä eri tavoin. Käytössä kannattaa määritellä, mitä tarkoitetaan "paikalla" tässä yhteydessä ja miten se eroaa yksinkertaisesta tilasta tai paikasta.

Liittyvät käsitteet ovat olemassaolo, oleminen, ontologia sekä ontologinen tila. Olemassaolopaikkaa voidaan tarkastella tutkimuksissa, joissa pohditaan, miten ympäristö, yhteiskunnalliset rakenteet ja fyysinen tila vaikuttavat olemassaolon mahdollisuuksiin.