Oktettisääntö

Oktettisääntö on kemiallinen periaate, joka kuvaa alkuaineiden taipumusta muodostaa kemiallisia sidoksia siten, että niiden uloimmalla elektronikuorella on kahdeksan elektronia. Tämä konfiguraatio, jota kutsutaan oktetiksi, on erityisen vakaa ja muistuttaa jalokaasujen elektronirakennetta. Jalokaasut ovat reaktiivisuudeltaan vähäisiä juuri tämän vakaan elektronirakenteensa vuoksi. Oktettisääntö selittää, miksi atomit luovuttavat, vastaanottavat tai jakavat elektroneja muodostaakseen ioneja tai molekyylejä.

Suurin osa alkuaineista pyrkii saavuttamaan oktetin. Esimerkiksi natrium (Na), jolla on yksi ulkokuoren elektroni, luovuttaa sen muodostaen positiivisen natriumionin (Na+), jolla on kahdeksan elektronia edellisellä kuorella. Kloori (Cl), jolla on seitsemän ulkokuoren elektronia, vastaanottaa yhden elektronin muodostaen negatiivisen kloridi-ionin (Cl-), jolloin sen uloimmalle kuorelle tulee kahdeksan elektronia. Molekyyleissä atomit voivat jakaa elektroneja muodostaen kovalenttisia sidoksia, jolloin kukin atomi laskee jaetut elektronit osaksi omaa oktettiaan.

Oktettisäännöllä on poikkeuksia. Jotkin alkuaineet, kuten vety, helium ja litium, pyrkivät täyttämään uloimman kuorensa kahdella elektronilla (duetti). Myös tietyt raskaammat alkuaineet voivat muodostaa stabiileja rakenteita, joissa on enemmän kuin kahdeksan ulkokuoren elektronia (laajentunut oktetti). Esimerkiksi fosforilla ja rikilla on tunnettuja yhdisteitä, joissa on yli kahdeksan ulkokuoren elektronia. Siten oktettisääntö on hyödyllinen työkalu yleisen kemiallisen reaktiivisuuden ymmärtämiseen, mutta sitä ei voida soveltaa kaikkiin tilanteisiin.