Oikeusteoriassa

Oikeusteoria on oikeustieteen ja filosofian ala, joka tutkii oikeuden luonnetta, oikeusnormien pätevyyden perusteita sekä oikeuden ja moraalin sekä oikeuden ja yhteiskunnan suhteita. Se käsittelee kysymyksiä siitä, mitä oikeus on, miten oikeusnormit syntyvät ja millaiset kriteerit niiden pätevyydelle ja sovellettavuudelle asetetaan.

Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa: Mikä on oikeus ja mikä tekee normista oikeusnormin? Miten oikeus lähtee liikkeelle lähteistään, kuten laeista, oikeuskäytännöstä ja perustusmääräyksistä? Miten oikeutta tulkitaan ja sovelletaan käytännössä? Mikä on oikeuden legitimaatio ja oikeudenmukaisuuden suhde oikeusnormien noudattamiseen? Oikeusteorea tarkastelee myös, miten oikeus sopeutuu muuttuvaan yhteiskuntaan ja miten moraaliset arvot vaikuttavat oikeuden sisältöön.

Oikeusteorian suuria suuntauksia ovat oikeuspositivismi, luonnonoikeus sekä hermeneuttinen oikeusteoria. Oikeuspositivismissa oikeus nähdään pätevyytensä perusteella erillisenä normijärjestelmänä, jonka moraalisista arvoista riippumattomuus korostuu. Luonnonoikeudessa korostetaan moraalisten periaatteiden yhteyttä oikeuden sisältöön: oikeuden yhdenmukaisuus moraalisiin vaatimuksiin on arvioinnin keskiössä. Hermeneuttinen oikeusteoria painottaa tulkintaprosessia: sääntöjä ymmärretään tekstin sekä konkreettisen tilanteen kontekstissa. Sosiologinen ja kriittinen oikeusteoria tarkastelevat oikeutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, muun muassa valta-, talous- ja kulttuurisidonnaisuuksia sekä oikeuden kehityksen poliittista luonnetta.

Oikeusteorella on keskeinen rooli oikeustieteen muille aloille, kuten lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuspolitiikan analyysissa sekä oikeuden tulkinnan ja kehittämisen perustana.