Oikeusperusteen

Oikeusperuste on oikeudellisen toiminnan tai ratkaisun perustelu, jonka nojalla päätös, toimenpide tai tulkinta on tehty. Se osoittaa, millä tavalla sovellettavat oikeusnormit, oikeudet ja velvoitteet sekä tosiseikat johtavat kyseiseen lopputulokseen. Oikeusperuste koostuu yleensä laeista ja muista oikeuslähteistä sekä mahdollisesti kansainvälisestä oikeudesta ja EU-oikeudesta, joita sovelletaan kyseisessä asiassa. Lisäksi siihen tuodaan esiin asian olennaiset tosiseikat ja niiden arviointi.

Oikeusperusteella on keskeinen rooli sekä hallinto-oikeudellisessa päätöksenteossa että tuomioistuinkäytännössä. Hallintopäätösten on perustuttava lakiin ja oltava verrannollisia sekä oikeasuhtaisia, ja ne on perusteltava selkeästi. Tuomioistuimet nykyaikaisessa oikeudenkäytössä esittävät oikeusperusteen viittaamalla sovellettaviin normipäätteisiin ja osoittamalla, miten ne soveltuvat tosiasioihin.

Sisältö, muoto ja laajuus voivat vaihdella, mutta yleisesti oikeusperusteen on sisällettävä: sovellettava säädös tai oikeuslähde, sen tulkinta, faktat, sekä johtopäätös. Se voi myös käsitellä oikeudellisen arvioinnin perusteita, kuten suhteellisuus- tai oikeusjärjestyksen periaatteita.

Puuttuva tai epäselvä oikeusperuste voi johtaa päätöksen kumoamiseen, oikaisemiseen tai valitukseen. Oikeusperusteen laadukas esittäminen lisää oikeudenmukaisuutta ja oikeusvarmuutta.

Näin ollen oikeusperuste on keskeinen väline oikeudellisen päätöksenteon legitimoimiseksi ja käyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.