Oikeusperuste

Oikeusperuste on oikeudellinen peruste tai oikeudellinen lähtökohta, jolla viranomaisten, tuomioistuinten tai muiden oikeudellisen päätösten katsotaan olevan perusteltuja. Käytännössä oikeusperuste tarkoittaa sitä, mitkä säännökset, oikeuslähteet ja oikeuskäytäntö ovat ratkaisevassa asemassa päätöksen lopputuloksen sekä sen sisällön oikeellisuuden kannalta.

Oikeusperuste koostuu yleensä lainsäädännöstä, kuten rikos- tai siviilioikeudellisista säännöksistä, perustuslaista ja mahdollisista EU- tai kansainvälisestä oikeudesta sekä oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Turvassa on lisäksi sovellettavien todisteiden ja faktojen yhteinen arviointi: oikeusperuste viittaa siihen, miten näitä säännöksiä tulkitaan ja sovelletaan kyseiseen tapaukseen. Siksi oikeusperuste eroaa esimerkiksi pelkästä faktapohjasta: se on oikeudellinen selitys siitä, miksi juuri tietty sääntö tai normi johtaa päätökseen.

Käytännössä oikeusperuste merkitään päätöksessä, ja sen on oltava riittävästi selkeä sekä tarkka, jotta päätöksen perustuminen voi tulla oikeudellisesti arvioiduksi ja mahdollisesti valvotuksi. Hallinto- sekä tuomioistuinkäytännössä puutteellinen tai epätäsmällinen oikeusperuste voi johtaa päätöksen kumoamiseen tai oikaisuun. Oikeusperuste tukee oikeudenmukaisuutta, ennakoitavuutta ja viranomaisten vastuuvelvollisuutta.

See also: oikeuslähteet, oikeuskäytäntö, perustelut, hallintomenettely.