Oikeusasema

Oikeusasema on oikeudellinen käsite, jolla tarkoitetaan henkilön tai oikeustahon asemaa oikeudenkäynnissä tai muussa oikeudellisessa menettelyssä. Se kertoo, kenellä on oikeus asettua asianosaiseksi, esittää vaatimuksia, puolustaa oikeuksiaan ja osallistua käsittelyyn. Oikeusasema määritellään lainsäädännössä sekä oikeuskäytännössä; se muodostuu usein suoran oikeudellisen intressin tai täyden oikeussuojan tarpeen perusteella.

Suomessa oikeusasema voi syntyä usealla tavalla. Yleisimmillään henkilöllä on oikeusaseman, kun hänellä on suora ja oikeudellisesti suojattu intressi riidassa. Lisäksi kolmansilla osapuolilla tai avustajilla voi olla oikeus osallistua tai vaikuttaa menettelyyn, jos heille syntyy riidan kannalta relevantti etu tai oikeussuojan tarve. Civil- ja hallintoprosessien yhteydessä oikeusasema voi tarkoittaa esimerkiksi kantajan tai vastaajan asemaa, valittajan asemaa muutoksenhakuvaiheessa sekä eräissä tapauksissa osallistuvan tai asiantuntijaroolin mukaista asemaa.

Oikeusasema ratkaisee, kenellä on toimivalta tuoda kanteen, esittää vaatimuksia, esittää aineistoa ja tehdä valituksia. Se edistää oikeudenkäynnin asianmukaisuutta sekä varmistaa, että riitaa käsitellään asianomaisen oikeus- ja suojanarvojen mukaisesti. Oikeusasemaa arvioidaan tapauskohtaisesti, ja se voi muuttua esimerkiksi menettelyn edetessä, valitus- tai täytäntöönpanomekanismien kautta.

Eurooppalainen ja EU-oikeus vaikuttavat myös oikeusasemien määrittelyyn kansallisessa oikeudessa, erityisesti autonomisten oikeuksien ja yhdistysten osallistumisoikeuksien osalta.