Ohjelmointiparadigma

Ohjelmointiparadigma tarkoittaa tapaa jäsentää ohjelman rakennetta ja ajattelutapaa ongelman ratkaisemiseksi. Se kuvaa, miten data ja kontrolli organisoidaan, miten tilaa hallitaan ja millaisia periaatteita koodin kirjoittaminen noudattaa. Paradigmat voivat vaikuttaa kielen valintaan, ohjelmointityyliin ja ohjelman huollettavuuteen.

Imperatiivinen paradigma perustuu sille, että ohjelma antaa suoritusvaiheet ja muuttaa tilaa. Ohjelmointi kuvataan sekvensseinä käskyjä, silmukoita ja muuttujien päivityksiä. Tämä lähestymistapa on yleinen ja soveltuu hyvin suoritusnopeutta vaativiin tehtäviin. Esimerkkejä kielistä: C, Java, Python (moniparadigmainen).

Funktionaalinen paradigma korostaa puhtaita funktioita, sivuvaikutusten minimoimista ja muuttumattomuutta. Laskenta määritellään funktionaalisesti, eikä tilan muutoksilla. Keskeisiä käsitteitä ovat korkeamman asteen funktiot ja viittaushallinta. Esimerkkejä kielistä: Haskell, Lisp, Erlang; osin Pythonissa ja JavaScriptissäkin on funktionaalisia piirteitä.

Olio-ohjelmointiparadigma rakentaa ohjelman objekteista, jotka pitävät sekä dataa että toimintoja sisällään. Keskeisiä käsitteitä ovat kapselointi, periytyvyys ja polymorfia. Ohjelman rakennetta ja uudelleenkäytettävyyttä tukevat esimerkiksi luokat ja oliot. Esimerkkejä kielistä: Java, C++, Python, C#.

Looginen paradigma käyttää loogista päättelyä ongelman määritelmien perusteella. Ohjelmointi perustuu faktien ja säännösten muodostamiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Esimerkiksi Prolog on tunnettu loogisen ohjelmoinnin kieli.

Moni-paradigmalisina kielet tukevat useampaa lähestymistapaa samanaikaisesti, kuten JavaScript, Python, Scala ja Ruby. Paradigman valinta riippuu ongelmasta, tiimistä ja tavoitteista, sekä siitä, millaisia ylläpito- ja laajennustarpeita projektissa on.