Nukleotiidit

Nukleotiidit ovat biologisia makromolekyylejä, jotka ovat elämän perusrakennusosia. Ne ovat nukleiinihappojen, kuten DNA:n ja RNA:n, yksiköitä. Jokainen nukleotidi koostuu kolmesta osasta: fosfaattiryhmästä, sokerialkoholista ja typpipohjaisesta emäksestä.

DNA:ssa sokerialkoholina on deoksiriboosi ja RNA:ssa riboosi. Typpipohjaisia emäksiä on neljää tyyppiä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja urasiili (U) RNA:ssa, kun taas DNA:ssa urasiilin sijaan on tymiini (T). Adeniini ja guaniini ovat puriineja, kun taas sytosiini, tymiini ja urasiili ovat pyrimidiinejä.

Nukleotidit liittyvät toisiinsa muodostaen pitkiä ketjuja, joissa fosfaattiryhmä yhdistää yhden nukleotidin sokerin kolmanteen hiileen seuraavan nukleotidin sokerin viidenteen hiileen. Tämä fosfodiesterisidos on vakaa ja mahdollistaa pitkien nukleiinihappoketjujen muodostumisen. DNA muodostaa kaksoiskierteen, jossa kaksi nukleiinihappoketjua kietoutuu toistensa ympärille. Emäsparit, A:n ja T:n sekä G:n ja C:n väliset vetysidokset, pitävät kierteen koossa. RNA on yleensä yksijuosteinen, mutta voi muodostaa monimutkaisia kolmiulotteisia rakenteita.

Nukleotiidit eivät ole vain DNA:n ja RNA:n rakennusosia, vaan niillä on myös muita tärkeitä tehtäviä soluissa. Esimerkiksi adenosiinitrifosfaatti (ATP) on solun tärkein energianlähde. Nukleotidit toimivat myös signaalimolekyyleinä ja osallistuvat moniin aineenvaihduntaprosesseihin.