Nominiittimuodot

Nominiittimuodot ovat suomen kielen verbien nominalisoituja muotoja, jotka eivät ilmaise persoonaa tai aikaa, vaan toimivat nimeävinä, kuvailevina tai muutoin lauseen sisäisinä ilmauksina. Niillä voidaan välittää teon, tapahtuman tai tekijän merkitys ilman verbi-ilmauksen varsinaista rinnasta.

Yleisimmät nominiittimuodot koostuvat muun muassa seuraavista ryhmistä. Ensinnä käytetään -minen/-äminen -johdannaisia, jotka muodostuvat verbistä lisäämällä -minen. Esimerkkejä ovat kirjoittaminen, lukeminen ja oppiminen. Näitä käytetään substantiiveina: “Kirjoittaminen on tärkeää.” “Pidän lukemisesta.” Ne taipuvat kuten muutkin substantiivit ja voivat saada possessiivin: lukemiseni, kirjoittamiseni.

Toinen ryhmä koostuu agenttisista nomi- tai adjektiivisista ilmauksista, joissa verbin merkitys personifioidaan esimerkiksi -ja/-jä -päätöksen avulla: kirjoittaja (tekijä) ja lukija (tekijä tai kokija). Nämä ilmaukset viittaavat tekijään tai osallistujaan.

Kolmas keskeinen muoto on presentti aktiivinen partisiippi, joka muodostuu -va/-vä -päätöksestä (esim. kirjoittava, lukevainen). Näitä voidaan käyttää adjektiiveina tai itsenäisinä ilmauksina: “kirjoittava henkilö” tai “lukevan kirjan tarina”.

Neljänneksi käytetään pastin partisiippia, kuten luettu, kirjoitettu, jotka toimivat adjektiiveina tai nimeävät tapahtunutta: “luettu kirja”, “kirjoitettu teksti”.

Nominiittimuodon tehtävänä on tehdä verbituloksesta kielen rakenne- ja merkityshakuinen osa, jolla voi olla lauseen subjekti, objekti tai modifikaatiota vastaava rooli.