Nomineiden

Nomineiden on suomalainen taivutusmuoto, jota esiintyy lähinnä erikoistuneissa teksteissä, joissa säilytetään latinankielisiä tai englanninkielisiä lainasanoja. Se ei ole yleinen sana arkipuheessa, eikä sitä löydy tavallisista sanakirjoista. Tämän vuoksi nomineiden merkitys ja käyttö ovat sidottuja kontekstiin, jossa lainasanat säilytetään alkuperäisessä asussaan.

Muoto ja tausta: Nomineiden nähdään genetiivin monikkomuotoon viittaavana taivutuksena, joka on muodostettu jostakin lainasanasta kuten englannin sanaa nominee (ehdokas) tai latinankielisestä nimen käsitteestä. Suomeksi yleisin genetiivinen monikko on nimien, joten nomineiden käyttö erottuu erityisesti teksteissä, joissa lainasana on säilytetty muuttumattomana tai muuttunut toisen lainasanan kanssa. Näin nomineiden toimii suppeassa, teknisessä kielessä yleisöä puhumattakaan.

Käyttö ja merkitys: Nomineiden esiintyy pääasiassa historiallisissa, oikeudellisissa tai akateemisissa yhteyksissä, joissa latinankielisiä tai englanninkielisiä ilmauksia käytetään sellaisenaan. Suomalaisessa yleiskielessä yleisempi vaihtoehto olisi nimien tai kyseessä olevan lainasanan oma genetiivin muoto. Nomineiden voi siis viitata esimerkiksi “nimeen liittyvään luetteloon” tai “nimiin liittyvään rekisteriin” riippuen tekstin lainasanojen säilyttämistavasta.

Lähentäviä käsitteitä: nimien (genetiivinen monikko nominatiivista nimi), nomina (latinankielinen sana “nomen” moninkertainen käsittely), sekä kielitieteen ja oikeustieteen konteksteissa käytetyt lainasanat. Nomineiden on syytä erottaa yleisestä nimien käytöstä, sillä se on erikoistermi, jonka käyttö on rajatumpaa ja kontekstisidonnaista.