Nominalisoinnissa

Nominalisointi, tai nominalisoinnissa, on kielellinen prosessi, jossa verbit tai muut sanat muutetaan nimisiksi ilmauksiksi. Suomessa termiä käytetään sekä nominalisoinnista prosessina että siihen liittyvänä rakenteena, jolla lauserakennetta voidaan tiivistää ja jäsentää uudelleen. Nominalisointi mahdollistaa lauseen osien käsittelyn kuten substantiiveja: subjekteja, objektemme sekä erilaisia täydennyksiä.

Finnisissä nominalisointi tapahtuu usein san suffixien kautta. Keskuslyhenne on -minen, jolla verbin perussuomeen muodostetaan abstraktin toiminnan tai tapahtuman nimeäminen, esimerkkinä kirjoittaa → kirjoittaminen, lukea → lukeminen. Muita yleisiä nominalisaatiomuotoja ovat -us/-us, -itys ja -ointi, sekä agenttimuodot kuten -ja/-jä, jotka muodostavat toiminnan tekijän merkitseviä sanoja kuten kirjoittaja. Verbin ja sen nominalisaation suhde voi vaihdella: jotkut verbien toiminnan ilmaisut ovat yleisimpiä -minen/-ointi -kielessä, toisissa tapauksissa käytetään substantiivin ja adjektiivin kaltaisia ratkaisuja.

Käyttö ja syntaksi: nominalisoitu ilmaus voi toimia lauseen subjektina, objektina tai muuna lauseen osana. Se voi myös kantaa tapauksia ja modifikaatioita samalla tavalla kuin muut nounit, esimerkiksi kirjoittamisen vaikeus tai lukemisen lopettaminen. Nominalisointi auttaa ilmaisemaan kokonaisia tapahtumaketjuja tiiviisti ja mahdollistaa vertailut sekä abstraktin ajattelun ilmaisun.

Esimerkkejä: kirjoittaa → kirjoittaminen (the act of writing), puhua → puhuminen (the act of speaking), opiskella → opiskelu (the act of studying). Nämä muodot ovat yleisiä erityisesti akateemisessa ja kirjoitetussa tekstissä.