Nimistöt

Nimistöt, eli paikannimistö, ovat nimeämiseen liittyviä kokoelmia ja luetteloita, joissa kerrotaan ja tallennetaan maantieteellisten kohteiden nimet. Niihin kuuluvat sekä nykyiset että historialliset nimet sekä suomen- ja ruotsinkieliset muodot; lisäksi mukaan voi sisältyä nimiä muista kielistä alueen kielisuhteista riippuen. Nimistöt palvelevat kartografiasta hätäpalveluihin ja kulttuuriperinnön tallentamiseen.

Nimistöt kattavat esimerkiksi alueiden paikkakuntien nimiä, kylien ja jokien sekä järvien nimistöä, tie- ja rakennuspaikkojen nimiä sekä muita maaston keskeisiä kohteita. Hydronyymit (vesistöjen nimet), topografiset nimet sekä mahdolliset muinaiset asuin- ja kulttuuriperintöön liittyvät nimet voivat olla osa nimistöä. Nimistö on tärkeä sekä tutkimuksessa että käytännön toiminnassa, kuten karttojen teksteissä, osoitteistuksessa ja tilastoinnissa.

Nimistön standardointi ja ylläpito tapahtuvat julkishallinnon ja tutkimuslaitosten yhteistyönä. Suomessa nimistöjä hallinnoidaan ja julkaistaan viranomaisten sekä kielitieteen asiantuntijoiden toimesta siten, että ne heijastavat sekä kieltä että maantiedettä. Yleisiä periaatteita ovat nimeämisen oikeakäyttö, historiallisten muotojen huomiointi sekä alueellisen monikielisyyden huomiointi, esimerkiksi suomen ja ruotsin kielillä.

Nimistöt ovat keskeisiä tutkimuksen kohteita toponomian alalla. Niiden kautta tutkitaan kielihistoriaa, alueellista identiteettiä ja maantiedon kehittymistä. Esimerkkeinä suomalaisista nimistöistä ovat usein sekä suomen- että ruotsinkieliset nimet, kuten Helsingin/Helsingfors tai Turku/Åbo, jotka heijastavat kahden kielen perinteisiä nimeämyksiä.