Neurotieteellistä

Neurotieteellistä viittaa neurotieteeseen eli neuroscienceen, tieteelliseen tutkimukseen, joka käsittelee hermostoa sen rakenteesta ja toiminnasta kognitioon sekä käyttäytymiseen. Suomen kielen kontekstissa adjektiivi neurotieteellinen taivutetaan monin tavoin; termiä käytetään usein muodossa neurotieteellistä, esimerkiksi neurotieteellistä tietoa tai neurotieteellisiä tutkimuksia. Näin ollen sana viittaa sekä tutkimusaiheisiin että niiden tuloksiin, jotka pohjautuvat neuroscienceen.

Neurotiede tutkii keskushermoston järjestäytymistä ja toimintaa aina molekyylitasolta käyttäytymiseen asti. Se hyödyntää useita tieteenaloja, kuten biologiaa, fysiologiaa, psykologiaa, lääketiedettä sekä laskennallista tiedettä. Keskeisiä osa-alueita ovat neuroanatomia, neurofysiologia, molekulaarinen neuroscience, kognitiivinen neuroscience sekä kliininen neuroscience. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat koeputki- ja eläinkokeista kuvantamistekniikoihin (MRI, fMRI, PET), elektrofysiologiaan ja genetiikkaan sekä molemmista että laskennallisista malleista muodostuviin lähestymistapoihin.

Käytännössä neurotieteellistä tietoa sovelletaan muun muassa ymmärtämään aivojen kehitystä, oppimista, muistia ja aistimista sekä niiden häiriöitä. Neurotieteellisen tutkimuksen tuloksia hyödynnetään lääketieteellisessä diagnosoinnissa ja hoidossa, neurojohtimien kehityksessä sekä käytännön sovelluksissa kuten aivotoimintaa tukevissa teknologioissa ja opetuksessa.

Termi kuvastaa laaja-alaista, monialaista lähestymistapaa, jossa pyritään ymmärtämään hermoston toimintoja ja niiden vaikutuksia käyttäytymiseen sekä sairauksiin. Eettiset ja käytännön kysymykset, kuten datan yksityisyys, eläinkohtelu ja tutkimuksen replikoitavuus, ovat neurotieteellisen tutkimuksen keskiössä.