Nestekromatografiamenetelmät

Nestekromatografiamenetelmät, yleisesti tunnettu lyhenteellä HPLC (High-Performance Liquid Chromatography), ovat erotusmenetelmiä, joita käytetään laajasti analyyttisessä kemiassa. Ne perustuvat yhdisteiden erottumiseen liikkuvan faasin (nesteen) ja paikallaan pysyvän faasin (esim. kiinteä materiaali kolonnissa) välisen vuorovaikutuksen perusteella. HPLC:ssä liikkuva faasi kuljetetaan korkeassa paineessa kolonnin läpi, mikä mahdollistaa nopean ja tehokkaan erottumisen.

Erottumismekanismi riippuu käytetystä kromatografiatyypistä. Käänteisfaasin nestekromatografiassa (RP-HPLC) paikallaan pysyvä faasi on polaarinen (esim. C18-ketjut) ja liikkuva faasi on vähemmän polaarinen. Poolisemmat yhdisteet retentioituvat vähemmän. Normaalifaasikromatografiassa (NP-HPLC) tilanne on päinvastainen. Ioninvaihtokromatografiassa (IEC) erottuminen perustuu yhdisteiden ionisointiasteeseen ja varaukseen. Kokoonpanokromatografiassa (SEC) erottuminen tapahtuu molekyylikoon perusteella.

HPLC-laitteisto koostuu tyypillisesti pumpuista, jotka tuottavat tasaisen virtausnopeuden liikkuvalle faasille, näytteenjako-osasta, kromatografiakolonnista, jossa erottuminen tapahtuu, ja ilmaisimesta, joka mittaa erottuneiden yhdisteiden pitoisuutta. Ilmaisimia on erilaisia, kuten UV-Vis-, fluoresenssi- ja massa-spektrometrit.

Nestekromatografiamenetelmiä käytetään monilla aloilla, kuten lääketieteessä lääkeaineiden analysointiin, elintarviketeollisuudessa ainesosien ja epäpuhtauksien tunnistamiseen ja eläketieteessä ympäristöanalytiikassa. Niiden kyky erottaa monimutkaisiakin seoksia tekee niistä korvaamattomia työkaluja nykyaikaisessa analyyttisessä kemiassa.