Nefrotoininen

Nefrotoininen on adjektiivi, joka kuvaa munuaisiin kohdistuvaa toksisuutta. Termiä käytetään harvoin; yleisemmin puhutaan nefrotooksisuudesta tai munuaistoksisuudesta. Nefrotoinisen vaikutuksen taustalla voivat olla monet tekijät, kuten lääkeaineet, kemialliset aineet, sairaudet ja ympäristötekijät.

Nefrotoinisen vaikutuksen mekanismit voivat olla moninaiset: suora toksisuus munuaiskeräskudokselle tai tubuluksille, glomerulaarinen vaurio, sekä munuaisten verenkiertoa muokkaavat muutokset, jotka heikentävät munuaistoimintaa. Altistuksen kesto ja annos sekä yksilölliset riskitekijät vaikuttavat vaurion kehittymiseen.

Esimerkkejä nefrotoinisista tekijöistä ovat aminoglykosidit (esim. gentamysiini), tietyt ei-steroidiset anti-inflammatoriset lääkkeet (NSAIDit), cisplatin-hoito, muut platinapohjaiset aineet sekä röntgenkontrastiaineet. Myös raskasmetallit ja joidenkin kemikaalien altistus voivat aiheuttaa munuaisvahinkoa. Riskitekijöitä ovat ikä, olemassa oleva munuaissairaus, riittämätön nesteytys sekä monien lääkkeiden samanaikainen käyttö.

Diagnoosi ja hoito perustuvat munuaistoiminnan seuraamiseen: seerumin kreatiniini ja glomerulaarinen filtraatioarvo (GFR) sekä virtsan proteiinin määrä paljastavat vaurion. Varhaisemman varoitusperustan antavat hajautetut biomerkkurit, kuten NGAL tai KIM-1, mutta niiden kliininen käyttö vaihtelee. Ehkäisy ja hoito keskittyvät altistuksen välttämiseen tai annosten säätämiseen, nesteytykseen ja munuaistoiminnan tiiviiseen seurantaan. Tarvittaessa hoito kohdistuu primaarin syyn poistamiseen tai munuaisten tukemiseen, ja vaikeissa tapauksissa dialyysi voi olla tarpeen.