Navigointia

Navigointi on toiminto, jossa määrätään ja seurataan reitti lähtöpisteestä kohteeseen sekä ohjataan liikkumista sen aikana. Navigointia voidaan tarkastella sekä fyysisessä liikkumisessa (merellä, ilmassa, maanteillä) että digitaalisten järjestelmien kontekstissa, joissa käyttäjä ohjaa ohjelmistoa tai palvelua.

Historian saatossa navigointi on kehittynyt tähtien ja maamerkkien käytöstä karttoihin, kompassiin ja kronometriin sekä langattomiin signaaleihin. Merellisen navigoinnin varhaiset käytännöt nojautuivat merikarttoihin ja taivaan kappaleiden seuraamiseen; myöhemmin otettiin käyttöön radio- ja elektromagneettinen navigointi sekä radar. 1900-luvulla satelliittinavigointi mullisti alojen suunnittelun ja ohjauksen. Nykyisin navigoinnissa yhdistyvät useat tiedonlähteet sekä tietotekniset ratkaisut.

Nykyinen navigointi perustuu muun muassa GNSS-signaaleihin (GPS, GLONASS, Galileo, BeiDou), inertiaaliseen mittaukseen, elektronisiin karttoihin ja reittisuunnitteluun sekä automaattiohjauksiin. Meri- ja ilmailussa noudatetaan kansainvälisiä standardeja ja turvallisuusmääräyksiä. Digitaaliset karttasovellukset ja älypuhelinsovellukset mahdollistavat henkilökohtaista reittisuunnittelua sekä reaaliaikaisen liikennetiedon hyödyntämisen.

Navigointia käytetään laajalti maantieteellisessä suunnittelussa, kuljetuksissa, ulkoilussa ja verkkopalveluissa, joissa käyttäjä saa ohjausta esimerkiksi karttojen, hakutoimintojen tai sovellusten kautta. Haasteisiin kuuluvat signaalin häiriöt, karttojen ja tietojen paikkansapitävyys sekä järjestelmien riippuvuus datasta, minkä vuoksi käytetään usein useampia turvajärjestelmiä ja manuaalista ohjausta.