Määritelmäominaisuudet

Määritelmäominaisuudet ovat niiden ominaisuuksien kokonaisuus, joihin määritelmä perustuu. Ne kuvaavat, millä tavoin käsite tai ilmiö voidaan tunnistaa ja erottaa muista käsitteistä. Määritelmäominaisuudet määrittelevät jäsenyyden ja antavat kriteerit, joiden perusteella olio kuuluu kyseiseen luokkaan.

Ominaisuudet voivat olla välttämättömiä (tarvittavia), riittäviä tai molempia. Välttämättömät ominaisuudet ovat sellaisia, joita käsitteen jäsenyys ei voi toteutua ilman; riittävät ominaisuudet sen sijaan takaavat jäsenyyden, mutta eivät välttämättä ole pakollisia. Hyvä määritelmä pyrkii ilmaisemaan sekä välttämätön että riittävä ehtoina tai käyttämään genus-differentia -periaatetta: määritelmän voi rakentaa siten, että käsitteen jäsenyyden saa sekä ylemmän luokan (genus) että tarkentavan erottavan ominaisuuden (differentia) avulla.

Esimerkkejä määritelmäominaisuuksista. Alkulukujen määritelmä on luku, joka on suurempi kuin 1 ja jolla ei ole muita jakajia kuin 1 ja itse luku. Parallelogrammi on nelikulmio, jonka vastakkaiset sivut ovat yhdensuuntaiset. Tällaiset määritelmät mahdollistavat sekä luokittelun että todistamisen: jos olio täyttää määritelmän ehdot, se kuuluu käsitteeseen; muuten se ei kuulu.

Käytännössä määritelmäominaisuudet ovat keskeisiä sekä matematiikassa että tietojenkäsittelytieteissä sekä filosofia- ja kielitieteissä, missä tarkat määritelmät varmistavat selkeän kommunikaation, johdonmukaisen luokittelun ja tehokkaan argumentaation. Epätarkat tai epäselvät ominaisuudet voivat johtaa epävarmuuteen ja määritelmällisiin kiistoihin.