Musiikkisoittimien

Musiikkisoittimet ovat soittimia tai välineitä, joiden avulla tuotetaan tai vahvistetaan musiikin ääntä. Niitä käytetään yksin soittamiseen, ryhmä- tai orkesterimusiikkiin sekä esitystekniikoissa. Soittimet voivat olla käsin soittavia, puhallin-, lyömä- tai sähköisiä signaaleja hyödyntäviä laitteita. Eri kulttuureissa on kehitetty lukuisia soittimia, joiden äänet kumpuavat sekä luonnonmateriaaleista että nykyaikaisesta teknologiasta. Yleisimmät jaottelut perustuvat äänentuotannon mekanismiin.

Yleisimmät kategoriat ovat idiofonit, membranofonit, chordofonit, aerofonit ja elektrofonit. Idiofonit tuottavat äänen suoraan niiden oman materiaalin värähtelystä; esimerkkejä ovat xilofoni, marimba ja kilkuttimet. Membranofonit värähtävät jännitetyn kankaan tai kalvon kautta, kuten rumpujen ja cajónin. Chordofonit äännetään kielten värähtelyllä, esimerkiksi viulu, kitara ja harppu. Aerofonit tuottavat äänen ilman värähtelyä ilmapatsaan kautta, kuten huilu, oboe, klarinetti ja trumpetti. Elektrofonit syntyvät tai muokataan sähköisesti, esimerkiksi syntetisaattorit, elektroniset kitarat ja sähköurut. Monet soittimet voivat kuulua useampaan kuin yhteen ryhmään; esimerkiksi piano on chordofoninen instrumentti, jossa äänisignaali syntyy vasaroiden iskeytyessä kieliin, osin sähköisten mekanismien ansiosta.

Musiikkisoittimien kehitys heijastelee teknologista edistystä sekä kulttuurien vuorovaikutusta. Instrumentteja valmistetaan sekä käsityönä että sarjatuotantona, ja ne sopeutuvat sekä perinteisiin että moderneihin musiikkityyleihin. Opiskelussa ja ammattikäytössä kiinnitetään huomiota soittimen sointiin, soitettavuuteen, kestävyyeen ja viritykseen. Elektroniset teknologiat ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia tallentaa, muokata ja esittää ääntä live-ympäristössä.