Museotieteen

Museotiede on tieteenala, joka tutkii museoita sekä instituutiona että kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Se yhdistää teorian ja käytännön ja käsittelee hallintoa, kokoelmapolitiikkaa, näyttelytoimintaa, konservointia, tutkimusta sekä yleisötyötä ja koulutusta. Museotieteen tavoitteena on tukea museoiden ammatillista kehittämistä sekä vastata yhteiskunnan tiedontarpeisiin ja monimuotoisiin yleisökysymyksiin.

Historian kannalta museotieteen juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun, jolloin museoiden rooli opettajana, tutkimuskeskuksena ja kansallisena muistina vakiintui. Kansainväliset järjestöt, kuten ICOM, ja kansalliset museoalan toimijat ovat muokanneet standardeja, etiikkaa ja prosesseja. Tutkimuksessa ja käytännössä korostuvat käsitteet historiasta, antropologiasta, sosiologiasta sekä informaatio- ja tietotekniikasta.

Keskeisiä tutkimusalueita ovat hallinto ja politiikka, kokoelmapolitiikka sekä dokumentointi (kokoelmien hallinta, tutkimus, katalogointi ja metatiedot), näyttelysuunnittelu ja tulkinta sekä kävijä- ja yhteisötyö. Lisäksi huomio kiinnittyy konservoinnin ja säilyttämisen periaatteisiin sekä digitaaliseen museointiin, mukaan lukien verkkokokoelmat, 3D-skannaukset ja metadatastandardit kuten CIDOC CRM. Kysymyksiä käsitellään myös palautukseen, dekolonisaatioon ja inkluusiivisuuteen liittyen.

Museotieteellinen osaaminen näkyy kokoelmanhoidossa, näyttelyjen suunnittelussa ja tulkinnassa, koulutuksessa sekä viestinnässä. Tutkimus ja arviointi tukevat päätöksentekoa, palvelujen kehittämistä ja yleisötyön laatua. Koulutusohjelmat tarjoavat valmiudet toimia museoalalla, muun muassa museologin, konservaattorin, rekisterinhoitajan, näyttelysuunnittelijan tai kouluttajan tehtävissä.