Muovikalvoissa

Muovikalvoissa tarkoitetaan ohuita kalvoja, jotka valmistetaan polymeereistä ja joita käytetään suojaukseen, pakkaamiseen sekä eristämiseen. Kalvot voivat olla yksikerroksisia tai monikerroksisia laminaatteja, ja eri kerrokset antavat ominaisuuksia kuten kosteuden ja hapen läpäisevyyden hallinnan, mekaanisen kestävyyden sekä tulostettavuuden. Paksuudet vaihtelevat muutamasta mikrometristä useisiin kymmeniin mikrometreihin.

Yleisimmät materiaalit ovat polyetyleenit (PE; LDPE, LLDPE, HDPE), polypropeeni (PP) sekä polyesteri PET (usein BOPET). PVC:llä on historiallinen rooli, mutta sen käyttö on vähentynyt ympäristö- ja terveysnäkökohdista. Monikerroksiset laminaatit yhdistävät näitä kerroksia ja voivat sisältää alumiinikerroksen tai muita kosteuden ja hapen siirtymää rajoittavia kerroksia. Kalvot voidaan valmistaa sekä yksinkertaisista että monimutkaisista koostumuksista, joista osa on tarkoitettu erityisen pitkään säilyvyyteen.

Kalvojen valmistusmenetelmät jakaantuvat pääosin puhallettuun kalvoon (blown film) ja valettuun kalvoon (cast film). Puhalletulla kalvolla saavutetaan usein suurempi joustavuus ja paksuus, kun taas valetulla kalvolla on usein parempi läpinäkyvyys ja tasaisempi pinta. Käyttö riippuu valitusta materiaalista ja kerrospinasta.

Käyttökohteita ovat elintarvikkeiden pakkaus ja suojaus, kertakäyttötuotteiden suojakalvot sekä teollisuus- ja lääketieteelliset pakkauskalvot. Ominaisuuksiin kuuluu muun muassa kosteuden ja hapen läpäisyn hallinta, läpinäkyvyys, tulostettavuus sekä saumausominaisuudet.

Ympäristö ja kierrätys: Monikerroksiset kalvot ovat yleisesti haastavia kierrättää, mikä kannustaa kehittämään kierrätettäviä ja biohajoavia vaihtoehtoja kuten PLA:ta, PHA:ta sekä kierrätettäviä polymeeriyhdistelmiä. Kierrätys ja jätteiden vähentäminen ovat keskeisiä haasteita muovikalvojen tuotannossa.