Muodostustavat

Muodostustavat ovat kielen keinoja hankkia uusia sanoja sekä laajentaa sanavarastoa. Ne kuvaavat, miten sanojen merkityksiä, luokkia ja käyttöä muutetaan sekä miten uuden sanan tuotanto tapahtuu. Kielessä muodostustavat liittyvät olennaisesti morfologiaan ja sanastontuotantoon, ja ne voivat kehittyä nopeasti teknologian ja yhteiskunnan muuttuessa.

Keskeisiä muodostustapoja ovat derivaatio, sanayhdistelmät sekä lyhenteet ja akronyymit. Derivaatio tarkoittaa sanavartalon lisäystä affiksien avulla: päätteet ja etuliitteet muuttavat sanan merkitystä tai sanaluokkaa. Esimerkkejä ovat adjektiivien ja nominaalien muodostus sekä verbeiksi muuntuminen tapahtuvat usein tämän kautta. Sanayhdistelmät muodostuvat kahdesta tai useammasta itsenäisestä sanasta ja voivat tuottaa kokonaan uuden käsitteen: käsikirja, koululaisryhmä, tietokone. Lyhenteet ja akronyymit syntyvät ottamalla sanojen tai osien kirjaimia ja yhdistämällä ne, kuten GPS, EU, LCD.

Back-formation eli takaisinmuodostus on ilmiö, jossa uusi sana luodaan poistamalla affiksi tai muokkaamalla vartaloa aiemmasta sanasta. Lainasanat puolestaan mukautuvat suomen kielen taivutukseen ja usein saavat uusia suomenkielisiä taivutusmuotoja sekä mahdollisesti analogian mukaan syntyneitä johdoksia.

Muodostustavat ovat jatkuvassa muutoksessa: teknologian, yhteiskunnan ja kielen käytön muutokset tuovat uusia termejä ja tapoja muodostaa sanoja, ja kielitiede seuraa sekä historiallista kehitystä että nykykäyttöä.