Multimasterijärjestelmiä

Multimasterijärjestelmiä, tunnettu myös nimellä multimaster-arkkitehtuuri, viittaa hajautettuihin tietokonejärjestelmiin, joissa useampi kuin yksi solmu voi itsenäisesti käsitellä ja hallinnoida yhteistä tietokantaa tai resurssia. Tämä eroaa perinteisestä master-slave -arkkitehtuurista, jossa yksi master-solmu ohjaa kaikkia muita slave-solmuja.

Multimasterijärjestelmien keskeinen etu on parannettu saatavuus ja vikasietoisuus. Jos yksi master-solmu epäonnistuu, muut master-solmut voivat jatkaa toimintaa ilman merkittävää keskeytystä. Tämä tekee niistä ihanteellisia kriittisiin sovelluksiin, joissa korkea käytettävyys on välttämätöntä. Lisäksi multimasterijärjestelmät voivat tarjota parempaa suorituskykyä jakamalla työkuormaa useiden master-solmujen kesken, mikä mahdollistaa skaalautuvuuden.

Merkittävin haaste multimasterijärjestelmissä on datan johdonmukaisuuden varmistaminen. Koska useampi solmu voi muokata samoja tietoja samanaikaisesti, on olemassa riski ristiriidoille. Tämän ratkaisemiseksi käytetään erilaisia konsensusalgoritmeja ja replikointistrategioita, jotka pyrkivät pitämään kaikki master-solmut ajan tasalla ja yhtenäisinä. Esimerkkejä tällaisista ratkaisuista ovat useiden tietokantojen replikointi ja kehittyneet konfliktinratkaisumekanismit.

Multimasterijärjestelmiä käytetään monissa sovelluksissa, kuten globaaleissa tietokantapalveluissa, hajautetuissa tiedostojärjestelmissä ja verkkoinfrastruktuureissa, joissa vaaditaan jatkuvaa toimintaa ja globaalia saavutettavuutta.