Muistilohkoja

Muistilohkoja on kognitiivisen psykologian käsite, jolla tarkoitetaan muistissa käsiteltäviä ja tallennettavia koottuja yksiköitä. Lohkojen avulla tieto voidaan muistaa ja palauttaa tehokkaammin kuin pitkiä listoja yksittäisiä elementtejä, sillä ne muodostavat mielekkäitä kokonaisuuksia.

Konseptin tausta on chunking-teoriassa, jonka esitti 1950-luvulla George A. Miller. Työmuistin kapasiteetti ei riitä pitkiin listoihin sellaisenaan, mutta ihmiset voivat lisätä muistettavaa määrää muodostamalla lohkoja, jotka koetaan yhtenä yksikkönä. Lohkoja syntyy, kun uudet tiedon osat liitetään yhdeksi sisällöllisesti yhteydelliseksi kokonaisuudeksi tai kaupataan jo aiemmin opittuihin skeemoihin.

Lohkojen muodostuminen riippuu sekä ukkotoimen että osaamisen tasosta. Esimerkiksi vieras numero voidaan muistaa ryhmittelemällä se tavuihin, sanalistat voidaan sitoa teemaan, ja asiantuntijat havaitsevat monimutkaiset tilanteet suuremmiksi, usein domainin sisäisiksi lohkoiksi. Lohkojen koko vaihtelee yksilön taidoista ja kontekstista riippuen; kokeneemmat voivat muodostaa suurempia ja tehokkaampia lohkoja tietyllä osa-alueella.

Muistilohkojen käsite on keskeinen oppimisessa ja muististrategioissa. Se selittää, miksi tietyt organisointitavat parantavat palauttamista ja oppimista, sekä miten opetuksessa ja kognitiivisessa tutkimuksessa voidaan keventää työmuistin kuormitusta. Tutkimus muistilohkoista kattaa sekä työmuistin kapasiteetin rajat että keinojen, joilla lohkoja voidaan hyödyntää opetuksessa ja käytännön muistitaitojen kehittämisessä.