Morfologiassa

Morfologiassa tutkitaan sanojen rakennetta sekä morfemien muodostumista ja niiden välisiä suhteita. Morfemi on kielessä pienin merkityksellinen yksikkö, jonka voidaan yhdistää toiseen sanaan. Sanojen rakenne heijastaa sekä merkityksiä että taivutuksiin liittyviä ominaisuuksia; esimerkkinä suomen sanoista talo, talon, talossa ja taloja näkyy sama vartalo tal-, mutta erilaiset päätteet ja muutokset.

Morfologinen tutkimus voidaan jakaa taivutukseen (inflection) ja derivaatioon (derivation). Taivutuksessa morfeemit ilmaisevat kieliopillisia kategorioita kuten lukumäärää, sijaintia tai aikamuotoa; derivaatiossa morfeemit voivat muuttaa sanan luokkaa tai merkitystä ja luoda uusia sanoja. Lisäksi huomioidaan morfeemien järjestyksen säännöt eli morfotaktiikka sekä ilmiöitä kuten allomorfia, jossa sama morfeemi ilmenee eri muodoissa.

Kielellä on erilaisia rakennematapoja: jotkut kielet ovat enemmän agglutinoivia, toiset fusionalisia ja toiset analyyttisiä; morfologian tutkimus auttaa ymmärtämään näitä eroja sekä sananmuodostuksen logiikkaa.

Käytännössä morfologia on keskeinen osa kielioppia ja kielentutkimusta. Se vaikuttaa sanojen muodostamiseen, taivutukseen ja sananmuodostuksen säännönmukaisuuksiin. Näin morfologinen tieto on oleellista luonnollisen kielen käsittelyssä, kielten opetuksessa sekä sanakirjojen ja käännöstekniikan kehittämisessä.