Monokromaattisuutta

Monokromaattisuus viittaa ilmiöön tai ominaisuuteen, jossa valon tai kuvan spektri koostuu yhden aallonpituuden tai erittäin kapean spektrivaipan osasta. Käytännössä monokromaatinen valo on spektriltään lähes yksittäinen taajuus; täydellinen monokromaattisuus on teoreettinen ihanne, ja todellisuus sisältää usein pienen määrän useampaa aallonpituutta.

Tyypillisiä esimerkkejä ovat lasersäteen yksittäinen taajuus sekä kapeakaistaiset valonlähteet ja spektrilinjoihin perustuva valo. Monokromaattista valoa hyödynnetään esimerkiksi interferometrian, spektroskopian ja tomografian kaltaisissa tekniikoissa sekä astronomiassa, jossa tietyn emission linjan eristäminen auttaa analyysissä. Kamera- ja kuvankäsittelytieteissä monokromaattinen kuva tarkoittaa harmaasävykuvaa, jossa ei esiinny värisävyjä.

Monokromaattisuuden vastakohta on polykromaattisuus, jossa spektrissä on useita aallonpituuksia. Monokromaattisen valon käytöllä voidaan parantaa mittausten puhtautta, tarkkuutta ja signaalin ja kohinan suhdetta, sekä yksinkertaistaa tulkittavien ilmaisujen kontrollia. Monokromaattisuutta tarkastellaan sekä fysikaalisissa lähteissä että kuvantamistekniikoissa, joissa kyseessä on oleellinen käsite.

---