Monimutkaisuutta

Monimutkaisuus kuvaa ominaisuutta, jossa järjestelmän lukuisat osat ja niiden vuorovaikutukset tuottavat käyttäytymisen, jota ei voi ennustaa pelkästään osien tuntemisella. Siihen liittyy usein epälineaarisuus, palautesilmukat ja dynaamiset suhteet, joiden kautta kokonaisuus ilmentää emergenttejä ilmiöitä ja ominaisuuksia, joita ei voi selittää pelkän osien tarkastelemisella.

Monimutkaisuutta tarkastellaan useilla tieteenaloilla. Luonnontieteissä esimerkkejä ovat ekosysteemit ja ilmasto, teknisissä järjestelmissä ohjelmistoarkkitehtuuri sekä liikenneverkostot, sekä yhteiskunnallisissa järjestelmissä talous ja organisaatiot. Monimutkaisuuteen liittyy usein, että järjestelmä ei ole pelkästään vaikea vaan sen käyttäytyminen voi muuttua ennustamattomasti vuorovaikutusten kautta.

Mittaaminen ja tutkimus: Ei ole yhtä yleistä mittaria, jolla monimutkaisuus kuvataan. Tutkijat käyttävät sekä kvalitatiivisia kuvailevia kehyksiä että kvantitatiivisia mittareita, kuten informaatiotiheyttä, verkkoanalyysiä sekä agenttipohjaisia malleja ja simulaatioita, jotka havainnollistavat dynaamisten järjestelmien ominaisuuksia.

Käytännön merkitys: Suunnittelussa ja päätöksenteossa korostuu joustavuus, resilienssi ja sopeutumiskyky. Epävarmuuden hallinta ja kyky tunnistaa mahdollisia yllättäviä seuraamuksia ovat keskeisiä, kun käsitellään monimutkaisia järjestelmiä.

Terminologia: Suomessa termit monimutkaisuus ja kompleksisuus kietoutuvat toisiinsa. Yleiskielessä "monimutkaisuus" voi viitata haastavuuteen, kun taas tieteellisessä kontekstissa "kompleksisuus" usein viittaa kompleksisuusteorian piiriin. Näiden erottelu ei ole aina tarkkarajainen ja sanavalinnat vaihtelevat yhteydestä riippuen.