Monikkotermi

Monikkotermi on termi, jota käytetään suomen kielen lingvistiikassa ja kieltenopetuksessa kuvaamaan sanoja tai ilmauksia, jotka ilmaisevat monikertaisuutta. Se ei ole itsenäinen kieliopillinen luokka, vaan nimitys, jolla viitataan sanoihin, joilla on monikko-merkitys tai jotka inflektoidaan lukumäärän mukaan. Esimerkkejä ovat nominit, jotka taivutuvat monikossa, sekä pronominit ja adjektiivit, jotka ilmaisevat monikollisuutta ja sopivat sanan kanssa. Esimerkiksi koirat ja kissat ovat monikkotermin ilmentymiä: niiden morfologia merkitsee lukua ja ohjaa adjektiivin sekä verbin kongruenssin.

Joillekin sanoille on ominaista vain monikollinen käyttö, ilmiö, jota kutsutaan pluralia tantumiksi; suomenkielisistä esimerkeistä voidaan mainita housut, jotka esiintyvät monikossa sekä yksittäisistä esineistä että yleisistä viittauksista. Monikkotermin tarkoituksena on usein opettaa, miten lukumäärämääreet vaikuttavat syntaksiin, kongruenssiin ja semantiikkaan.

Monikkotermi voi viitata sekä sanan itsensä monikkomuotoon että pronominien tai determinereiden kautta ilmaistuun monikollisuuteen. Se on hyödyllinen käsite vertailevissa analyyseissä ja kieliopillisten rakenteiden selittämisessä. Katso myös monikko, yksikkö, pluralia tantum sekä lukusuhteet sanojen taivutuksessa.