Modulointiprosessissa

Modulointiprosessi viittaa tietoliikenteessä ja signaalinkäsittelyssä käytettyyn tekniikkaan, jolla informaatiota siirretään muuttamalla kantosignaalin ominaisuuksia. Kantosignaali on yleensä korkeataajuinen aalto, joka itsessään ei kanna informaatiota. Modulaatioprosessi yhdistää informaatiosignaalin, kuten äänen tai datan, kantosignaaliin siten, että informaatio on upotettu kantosignaaliin ja voidaan myöhemmin erottaa vastaanottopäässä.

Yleisimpiä modulaatiotyyppejä ovat amplitudinmodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). Amplitudinmodulaatiossa informaatiosignaali muuttaa kantosignaalin amplitudia, eli sen voimakkuutta. Taajuusmodulaatiossa informaatio vaikuttaa kantosignaalin taajuuteen, kun taas vaihemodulaatiossa informaatio muuttaa kantosignaalin vaihetta. Digitaalisessa tietoliikenteessä käytetään usein kehittyneempiä modulaatiomenetelmiä, kuten kvadratuuriamplitudimodulaatiota (QAM), jotka mahdollistavat suurempien datamäärien siirron samalla taajuusalueella.

Modulointi on välttämätöntä langattomassa tiedonsiirrossa, kuten radio-, televisio- ja matkapuhelinverkoissa, jotta signaalit voidaan siirtää tehokkaasti ja ilman häiriöitä. Vastaanottopäässä tapahtuva demodulaatioprosessi kääntää modulaation käänteisesti ja erottaa alkuperäisen informaatiosignaalin kantosignaalista.