Modulaatiokerroin

Modulaatiokerroin on signaalin modulaation voimakkuutta kuvaava suure. Se kertoo, kuinka voimakkaasti kantaa voidaan muuttaa modulaation avulla. Modulaatiokerrointa käytetään tietoliikenteessä ja signaalin prosessoinnissa sen määräämään modulaation laatuun sekä demodulaation luotettavuuteen. Termi on kontekstiriippuvainen ja voi viitata eri modulaatiotyypeihin liittyvään suureeseen.

Amplitude-modulaatiossa modulaatiokerroin m määritellään m = A_m / A_c, jossa A_m on modulaattorin huippuarvo ja A_c on kantaaallon ilman modulaatiota oleva amplitudi. Yleisesti modulaatioesitys on s(t) = A_c [1 + m x(t)] cos(ω_c t), missä x(t) on modulaatiovaste ja esimerkiksi x(t) = cos(ω_m t) yksittäisellä taajuuden modulaatiolla. Suositeltu modulaatiokerroin-alue on 0 ≤ m ≤ 1; m > 1 johtaa ylmodulaatioon ja envelopein vääristymiin sekä spektrin laajenemiseen.

Joissakin yhteyksissä modulaatiokerroin tarkoittaa taajuusmodulaation indeksiä β, joka määritellään β = Δf / f_m (taajuuspoikkeama ja modulaation taajuus). Eri lähteet voivat käyttää samaa termiä eri merkityksessä, joten konteksti ratkaisee.

Mittaaminen ja soveltaminen: modulaatiokerroin lasketaan käyttämällä kantaaallon ja modulaation ominaisuuksia, ja sitä seurataan suunnittelussa sekä lähetin- että demodulaatioprosesseissa. Oikea modulaatiokerroin parantaa demodulaation tarkkuutta, minimoi vääristymät ja varmistaa tehokkaan sekä säädösten mukaisen tiedonsiirron.