Modaalisuuden

Modaalisuus on kielitieteellinen ja filosofinen käsite, joka kuvaa sitä, miten lause ilmaisee totuuden mahdollisuuden, välttämättömyyden, velvoitteen tai luvan. Käsite liittyy siihen, millä tavalla puhuja suhtautuu lauseen todellisuuteen ja sen mahdollisuuksiin. Kielissä modaalisuus ilmenee tavallisesti modaalisten verbien ja muiden ilmaisujen kautta, mutta sitä voidaan ilmaista myös muilla keinoilla. Modaalisuus eroaa usein muun muassa aikamoodista ja muista moodin ilmaisukeinoista.

Modaalisuuden tyypit jaetaan yleisesti epistemisen, deontisen ja dynaamisen (kyvyn tai halun ilmaisun) mukaan. Episteminen modaalisuus ilmaisee puhujan tietoa tai epävarmuutta: esimerkiksi "se voi olla totta" tai "on mahdollista, että...". Deontinen modaalisuus kuvaa velvoitteita ja sallimista: "sinun on mentävä", "on sallittua lähteä". Dynaaminen modaalisuus viittaa kykyyn, tahtoon tai haluun: "osaan pelata", "haluan lähteä".

Syntaktisesti modaalisuus ilmenee pääasiassa modaalisten verbien avulla (kuten voida, saada, täytyä, pitää) sekä niiden taivutus- ja yhdistelmien kautta. Suomen kielessä mahdollisuus voidaan ilmaista myös adverbeilla kuten mahdollisesti tai ehkä. Joissakin kielissä modaalisuus ilmenee sanajärjestyksellä, aspektin muutoksilla tai muilla rakenteilla.

Filosofinen ja lingvistiikan tutkimus modaalisuudesta ulottuu kielen semantiikasta modal logiikkaan. Filosofisessa kontekstissa modaliteetti käsitetään usein mahdollisten maailmojen semantiikalla, jossa välttämättömyys ja mahdollisuus sekä epistemiset ja deontiset modaalisuudet ovat keskeisiä. Typologisesti kielet eroavat siinä, miten ne ilmaisevat modaalisuuden: jotkut käyttävät erillisiä sanoja ja verbejä, toiset rakentavat merkitykset kontekstin ja rakenteen avulla.