Mittausvakauteen

Mittausvakauteen (mittausvakavuus) viittaa mittaustulosten vakauteen sekä niiden toistettavuuteen ajan mittaan ja vaihtuvien olosuhteiden sietämiseen. Se kuvaa kykyä tuottaa johdonmukaisia arvoja, kun mittauksia tehdään useaan kertaan tai ympäristötilat muuttuvat. Mittausvakaus on olennainen osa mittausmenetelmän luotettavuutta ja liittyy sekä instrumentin suorituskykyyn että mittausmenetelmän suoritukseen.

Keskeisiä tekijöitä mittausvakavuudessa ovat systemaattinen virhe eli drift, satunnainen kohina, ympäristötekijöiden (esimerkiksi lämpötila, tärinä) vaikutukset, havaintoja tekevien laitteiden resoluutio sekä mittausmenetelmän lineariteetti ja toistettavuus. Pitkäaikaisessa vakaudessa on olennaista sekä pienet driftin aiheuttamat trendit että äkilliset vaihtelut, joita voidaan analysoida ja korjata kalibroinnin avulla.

Arviointi ja parantaminen: Mittausvakauden arvioimiseksi suoritetaan toistuvia mittauksia ja analysoidaan aikasarjoja driftin ja kohinan määrittämiseksi. Käytettyjä mittareita ovat keskimääräinen arvo, standardipoikkeama sekä Allan-varianssi. Vakautta parannetaan muun muassa lämpötilan stabiloinnilla, sähköhäiriöiden ja mekaanisen liikkeen suojauksella, tärinänvaimennuksella sekä säännöllisellä kalibroinnilla ja huollolla.

Sovellukset: Mittausvakavuus on keskeinen kaikissa metrologian laboratorioissa, sensorien valmistuksessa, lääketieteellisissä laitteissa ja teollisessa mittauksessa. Se vaikuttaa epävarmuuden arviointiin sekä tulosten luotettavuuteen.

Katso myös: mittausvirhe, epävarmuus, kalibrointi, toistettavuus, Allan-varianssi.