Mikrosimulointi

Mikrosimulointi on laskennallinen menetelmä, jota käytetään monimutkaisten järjestelmien käyttäytymisen mallintamiseen yksittäisten agenttien tai komponenttien tasolla. Se perustuu yksittäisten osatekijöiden, kuten ihmisten, ajoneuvojen, organisaatioiden tai molekyylien, vuorovaikutuksen simuloimiseen määriteltyjen sääntöjen ja olosuhteiden mukaisesti. Mikrosimulointi pyrkii ennustamaan järjestelmän kokonaiskäyttäytymistä ja ominaisuuksia analysoimalla näiden yksittäisten vuorovaikutusten kumulatiivisia vaikutuksia.

Menetelmää käytetään laajasti eri aloilla, kuten liikennesuunnittelussa, jossa yksittäisten ajoneuvojen ja jalankulkijoiden liikkeitä simuloidaan liikennevirtojen, ruuhkien ja turvallisuuden analysoimiseksi. Taloustieteessä mikrosimulointia hyödynnetään kuluttajien käyttäytymisen, markkinoiden dynamiikan ja talouspolitiikan vaikutusten tutkimiseen. Lisäksi sitä sovelletaan logistiikassa, sosiaalitieteissä, bioinformatiikassa ja ympäristötieteissä erilaisten skenaarioiden ja interventioiden vaikutusten arvioimiseksi.

Mikrosimulaation keskeinen etu on sen kyky mallintaa epähomogeenisia ja monimutkaisia järjestelmiä, joissa yksittäisten agenttien erot vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen. Se mahdollistaa myös erilaisten "entä jos" -skenaarioiden testaamisen ja optimaalisten ratkaisujen löytämisen ilman todellisen järjestelmän muuttamista. Simulaatioiden tarkkuus riippuu kuitenkin käytettyjen mallien ja syötteiden laadusta sekä riittävästä laskentatehosta.