Mikropalveluarkkitehtuureissa

Mikropalveluarkkitehtuuri on ohjelmistojen rakennustapa, jossa sovellus koostuu useista pienistä, itsenäisesti toimivista palveluista. Jokainen mikropalvelu vastaa tietystä liiketoimintakäytännöstä ja omistaa oman elinkaarensa sekä tietovarastonsa. Palvelut kommunikoivat toistensa kanssa kevyillä protokollilla, kuten HTTP/REST tai asynkronisella viestinnällä.

Keskeisiä piirteitä mikropalveluarkkitehtuureissa ovat rajatut kontekstit (bounded contexts), autonomiset tiimit sekä mahdollisuus käyttää eri teknologioita eri palveluissa. Palvelut ovat suunniteltu itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, joita voidaan kehittää, testata, versioida ja julkaista erikseen. Yhteiskäyttö perustuu ohjattuihin rajapintoihin ja tapahtumavetoiseen viestintään; tyypillisiä toteutustapoja ovat API gateway, service mesh sekä tapahtumalähtö arkkitehtuuri.

Edut ovat parempi skaalautuvuus, nopeampi toimitusaika ja mahdollisuus teknologian heterogeenisyyteen sekä vikasietoisuus, koska vika ei välttämättä leviä koko järjestelmään. Haasteita ovat monimutkainen jakaminen ja koordinointi, tiedon konsistenssiongelmat (usein eventual konsistenssi), laaja testaus, observability, turvallisuus ja verkon latenssi.

Käyttöönotto perustuu kontteihin ja orkestrointiin, kuten Dockeriin ja Kubernetesiin, sekä automaattiseen CI/CD-prosessiin. Mikropalveluarkkitehtuuri voi tarjota parempaa skaalaa ja nopeampaa toimitusta suurille ja monimutkaisille järjestelmille, joissa liiketoimintaa voidaan jakaa itsenäisiin osa-alueisiin. Pienissä sovelluksissa tai tiukoissa aikarajoissa monoliittinen ratkaisu voi olla tarkoituksenmukaisempi. Siirtymä voi tapahtua vaiheittain jakamalla sovellus rajatuiksi konteksteiksi.