Mikropalveluarkkitehtuureilla

Mikropalveluarkkitehtuureilla viitataan tapaan rakentaa sovellus monien pienten, itsenäisesti toimivien palveluiden kokonaisuutena. Jokainen mikropalvelu keskittyy yhteen liiketoimintatoimintoon ja kommunikoi muiden palveluiden kanssa kevyiden rajapintojen, kuten HTTP-rajapintojen, avulla. Tämä lähestymistapa eroaa perinteisestä monoliittisesta arkkitehtuurista, jossa koko sovellus on yksi yhtenäinen yksikkö.

Mikropalveluiden käytön etuja ovat muun muassa parantunut skaalautuvuus, koska yksittäisiä palveluita voidaan skaalata tarpeen mukaan. Lisäksi ne mahdollistavat teknologiavalintojen joustavuuden, sillä eri palveluissa voidaan käyttää erilaisia ohjelmointikieliä ja tietokantoja. Vikaantumisen rajaaminen on myös helpompaa; yhden palvelun ongelma ei välttämättä kaada koko sovellusta.

Toisaalta mikropalveluarkkitehtuurit tuovat mukanaan lisää monimutkaisuutta hajautettujen järjestelmien hallinnassa, verkkoviestinnässä ja palveluiden orkestroinnissa. Kehitystiimien täytyy osata hallita useita itsenäisiä osia ja niiden välistä vuorovaikutusta. Testaus ja käyttöönotto voivat myös olla haastavampia. Mikropalveluita käytetään usein suurissa ja monimutkaisissa sovelluksissa, joissa niiden edut ylittävät haitat.