Mikromatriiseissa

Mikromatriiseissa tarkoitetaan mikroskooppisen pienistä pisteistä koostuvia taulukoita, jotka on sijoitettu tasaiselle alustalle säännölliseen ruudukkoon. Tämä rakenne mahdollistaa samanaikaisen analyysin tai reagoinnin suurella määrällä kohteita, mikä tehostaa korkean läpiviennin kokeita ja vertailua.

Rakenteeltaan mikromatriisit koostuvat alustan päälle kiinnitetuista yksittäisistä pisteistä, joita kutsutaan probeiksi tai molekyylipisteiksi. Pisteet voidaan asettaa paikoilleen useilla tekniikoilla, kuten tulostuksella, inkjet-tulostuksella, spotting-tekniikoilla tai fotolitografialla. Pisteiden koko vaihtelee muutamasta kymmeniä mikrometrejä, ja ruudukon väli määritellään analyysin tarkkuuden mukaan.

Biologiset mikromatriisit:

Biologiassa yleisimmät ovat DNA- ja proteiinimikromatriisit. DNA-mikromatriisissa alustan pisteisiin kiinnitetään erilaisia DNA-probeja, joiden avulla mitataan geeni-ilmaisua, tunnistetaan SNP-tyyppejä tai kartoitellaan genomitason variointeja. Proteiinimikromatriisit sisältävät kiinnitettyjä proteiineja tai peptidejä ja niitä käytetään proteiinien vuorovaikutusten kartoitukseen sekä antigeenien profilointiin. Muita kehitteillä olevia ovat glykomatriisit, jotka tutkivat sokerimolekyylien sitoutumisia ja glykomiikkaa.

Sovellukset ja analyysi:

Mikromatriiseja käytetään laajasti genomisessa ja proteomillisessa tutkimuksessa, kuten geeni-ilmaisun profiloimisessa, SNP-tunnistuksessa sekä kopiolukumäärien arvioinnissa, sekä proteiinien vuorovaikutusten kartoituksessa. Datan lukeminen perustuu skannauksen signaalille (esim. fluoresenssi), ja tuloksia käsitellään normaalisoinnilla sekä tilastollisilla ja bioinformatisilla menetelmillä. Tekniikka on kehittynyt, mutta se vaatii huolellista näytteenvalmistelua, kontrollia ja toistettavuutta sekä asianmukaista datan analyysiä.