Mikroarraytekniikkaa

Mikroarraytekniikkaa, suomeksi mikroanalysaattoritekniikkaa tai geenisirua, on biologinen menetelmä, jota käytetään laajamittaisesti eri geenien ilmentymisen tutkimiseen samanaikaisesti. Se perustuu kiinteälle alustalle, kuten lasilevylle, kiinnitettyihin tuhansiin tai jopa miljooniin tunnettuihin DNA-sekvensseihin tai proteiineihin. Nämä kohdesekvenssit, joita kutsutaan "probeiksi", on järjestetty tarkkaan ruudukkoon, josta nimikin juontaa juurensa.

Menetelmän keskeinen idea on verrata tunnettua näytettä, esimerkiksi solujen RNA:ta, näihin kiinteisiin probeihin. Näytteestä eristetty nukleiinihappo (yleensä RNA, joka käännetään cDNA:ksi) merkitään fluoresoivalla väriaineella. Tämän jälkeen merkitty näyte annetaan reagoida mikroarrayn kanssa. Jos näytteen nukleiinihappo sisältää sekvenssejä, jotka ovat komplementaarisia mikroarrayn probeihin, ne sitoutuvat niihin.

Sitoutumisen voimakkuus, joka mitataan fluoresenssin intensiteettinä, kertoo siitä, kuinka paljon kyseistä nukleiinihappoa oli näytteessä. Tämä mahdollistaa samanaikaisen tuhansien geenien ilmentymistasojen vertailun eri näytteiden välillä, esimerkiksi terveen ja sairaan kudoksen tai eri hoitomuotojen vaikutuksen vertailussa. Mikroarraytekniikkaa on hyödynnetty laajasti genetiikassa, lääkekehityksessä ja biologisten prosessien ymmärtämisessä.