Mielenterveyshäiriöiden

Mielenterveyshäiriöt ovat laaja kirjo psykologisia ja neurobiologisia tiloja, jotka vaikuttavat tunteisiin, ajatuksiin, käyttäytymiseen ja toimintaan. Ne näkyvät usein epätavallisina mielialojen, käyttäytymis- tai kognitiivisten suoritusten muutoksina, jotka häiritsevät päivittäistä elämää ja sosiaalisia suhteita. Mielenterveyshäiriöiden diagnoosi perustuu kliinisiin arvioihin, itsearvioihin ja joskus laboratoriokokeisiin.

Yleisimpiä mielenterveyshäiriöryhmän sisältäviä aloja ovat masennus- ja ahdistushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofreaktiiviset häiriöt, persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt, riippuvuushäiriöt sekä häiriöt, jotka liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Jokainen ryhmä sisältää useita eri alakategorioita, ja useat potilaat kokevat useamman häiriön samanaikaisesti.

Suomessa mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys on noin 20 % kansansarjojen kesken, ja nahki‑kuitenkin merkittävät hoitoa tarvitsevat terapeuttiset palvelut. Mielenterveysongelmien levinneisyys voi vaihdella iän, sukupuolen, sosioekonomisen taustan ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Kostaleet tekijät sisältävät perinnöllisyyden, ympäristölliset stressorit ja traumaattiset tapahtumat, kuten lapsuuden väkivalta ja mielenterveyden perhehistoria.

Hoitoanalyysi perustuu usein moniammatilliseen lähestymistapaan, joka voi sisältää psykoterapiaa, lääkitystä, hoitopiiriä ja yhteisöllistä tukea. Mielenterveysinstituutioiden ja terveydenhuollon ammattilaisten rooli korostuu arvioinnissa ja pitkäaikaisessa seurantassa. Maailmanlaajuisilla ohjeilla, kuten WHO:n ja Kansainvälisen psykiatriayhtymän (IPSA) suosituksilla, suhtaudutaan elinikäisiin seurantatoimenpiteisiin, estämään uusiutuminen ja edistämään parantumista.

Nimiä ja linkkejä suositelluille resurssien, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Finnish Mental Health Network ja paikalliset tukiryhmät, lähteiden kannteeseen voidaan mainita erilliset artikkelit.