Metsästystä

Metsästys on riistan pyydystämistä tai ajamista luonnonvaraiselta elinympäristöltä ihmisasutusten ulkopuolella. Se on sekä harrastus että elinkeino ja osa perinteistä luontosuhdetta monissa yhteisöissä. Suomessa metsästys on ollut keskeinen osa maaseudun elämää ja luonnonvarojen käyttöä jo vuosisatojen ajan. Nykyisin metsästystä säädellään laajasti: harjoittaminen edellyttää asianmukaisia lupia, aseenkäyttöä koskevia säännöksiä sekä riistanhoito- ja ympäristönsuojelustandardeja. Riistan pyydystämisen kaudet ja alueet määritellään tarkoin, ja eri lajeille on omat säännöksensä.

Riistalajeja on suurriistaa ja pienriistaa. Suurriistaa Suomessa ovat hirvi, poro ja kauris; pienriistaa ovat muun muassa fasaani, metso, riekko ja pyy sekä joidenkin vesilintujen lajit. Riistanhoito ja seuranta tapahtuvat riistanhoitoyhdistysten, paikallisten viranomaisten ja valtion yhteistoiminnalla.

Metsästyksen käytännön toteutukseen liittyy turvallisuus ja etiikka: aseenkäyttöön liittyvä koulutus sekä turvallisuusmääräysten noudattaminen ovat välttämättömiä. Ennen metsästystä kirjataan tarvittavat luvat, ja aluetta sekä pyyntimenetelmää koskevat säännöt on tunnettava. Sääolosuhteet, aseet, koirat ja ampumaetäisyydet vaikuttavat toimintaan.

Ympäristönäkökulmasta tavoitteena on kestävä käyttö ja riistakantojen säilyminen monimuotoisessa luontoympäristössä. Metsästyksen ja riistanhoidon tasapaino turvaa sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisen harrastus- ja talousmahdollisuudet.