Metallilajien

Metallilajien käsite viittaa metallien ryhmiin, joita käytetään kemiassa ja materiaalitekniikassa. Metallilajeja luokitellaan yleisesti ominaisuuksien ja käyttötarkoitusten mukaan. Yleisimmät pääryhmät ovat rautametallit ja ei-rautametallit sekä erikoisryhmät kuten siirtymämetallit, jalo-metallit, harvinaiset maametallit sekä alkali- ja maa-alkalimetallit.

Rautametallit koostuvat pääasiassa raudasta ja sen seoksista, kuten teräksistä ja valuraudoista. Niillä on usein korkea lujuus ja magneettisuus, mutta ne voivat ruostua ilman asianmukaista suojausta. Käytössä ne ovat keskeisiä rakentamisessa, valmistuksessa ja työkaluissa.

Ei-rautametallit sisältävät esimerkiksi kuparin, alumiinin, sinkin, tinan ja lyijyn. Ne ovat usein kevyempiä ja eivät ole magneettisia; korroosionkestävyys vaihtelee. Niitä käytetään sähköjohtimissa, elektroniikassa, rakennusteollisuudessa ja pakkausmateriaaleissa.

Siirtymämetallit muodostavat laajan ryhmän d-blokkimetalleja, kuten rauta (Fe), kupari (Cu), nikkeli (Ni), kromi (Cr) ja titaani (Ti). Niillä on laaja ominaisuuksien kirjo: ne ovat sekä hyviä johtajia että vahvoja rakennemetalleja ja niillä on tärkeä rooli seoksissa ja korroosiosuojauksessa.

Jalo-metallit, kuten kultaa, hopeaa ja platinaa, ovat erittäin kestäviä korroosiolta ja niillä on suuri taloudellinen arvo. Harvinaiset maametallit kattavat alkuaineet kuten neodyymi ja europium, joita käytetään vahvoissa magneeteissa, valonlähteissä ja elektroniikassa.