Metakrylaatteja

Metakrylaatteja (metakrylaattiesterit) ovat orgaanisia yhdisteitä, joita käytetään laajasti polymeerien valmistuksessa. Niiden perusaihio on metakrylaattihapon esteri, jossa CH2=C(CH3)–COO–R on sidoksena alkoholin osaan. Yleisimpiä monomeerejä ovat methyl methacrylate (MMA), ethyl methacrylate (EMA) ja butyl methacrylate (BMA). Monomeerit voivat erota toisistaan R-ryhmän pituuden ja hydrofobisyyden vuoksi, mikä vaikuttaa lopullisen polymeerisen tuotteen ominaisuuksiin.

Polymerointi tapahtuu vapaiden radikaalien avulla. Metakrylaatteja voidaan polymeroida emulsiopolymeroinnissa, liuotinainepohjaisessa polymeroinnissa sekä UV-kovettavissa järjestelmissä. PMMA eli polymethyl methacrylate muodostuu pääasiassa MMA:sta ja on yksi yleisimmistä metakrylaattipolymeerien lopullisista tuotteista. Polymeerien ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti R-ryhmän mukaan, mutta yleisiä etuja ovat läpinäkyvyys, hyvä valonkesto ja kemiallinen kestävyys.

Käyttökohteita ovat muun muassa PMMA:n valmistus kirkkaiden muovien, kuten akryylilasien ja kirkkaiden osien, sekä rakennus- ja autoalan komponenttien tuotanto. Metakrylaatteja käytetään myös dentaalisissa resiineissa (hammaslääketiede), lakkoina ja pinnoitteina sekä liima-ainemassojen ainesosina. Lisäksi ne ovat tärkeitä UV-kovettuvissa pinnoitteissa ja joissain 3D-tulostusresinissä.

Turvallisuus ja sääntely: Monomeerit voivat aiheuttaa iho- ja silmäärsytystä sekä herkistymistä. Ne ovat usein helposti syttyviä, joten käsittelyyn liittyy asianmukaiset suojavarusteet ja ilmanvaihto. Käyttöä säädellään muun muassa REACH- ja muilla kemikaalisäädöksillä, ja polymeroituneet tuotteet ovat yleisesti säteily- ja valojohteisia, mutta monomeerien vapautuminen tulee huomioida erityisesti tuotannon ja käsittelyn aikana.