Metaanihydraattiesiintymät

Metaanihydraattiesiintymät, tunnetaan myös metaanihydraattiesiintyminä tai metaanijääna, ovat kiinteitä yhdisteitä, joissa metaanimolekyylit ovat vangittuina vesimolekyylien muodostamiin häkkirakenteisiin. Nämä muodostuvat tyypillisesti olosuhteissa, joissa korkea paine ja alhainen lämpötila yhdistyvät, kuten syvänmeren pohjassa ja ikiroudan alueilla. Metaanihydraatit ovat yleisiä maapallon sedimenteissä ja maaperässä, ja niiden arvioidaan sisältävän valtavia määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Esiintymien muodostuminen vaatii metaanin lähdettä, yleensä mikrobien hajottaessa orgaanista ainetta hapettomissa olosuhteissa. Lisäksi tarvitaan riittävän alhainen lämpötila (alle noin 4 astetta celsiusastetta) ja riittävän korkea paine, jotta vesi voi muodostaa pysyviä rakenteita metaanin ympärille. Nämä olosuhteet löytyvät usein mannerjalustojen reunoilta ja altaiden pohjilta, sekä arktiselta ikiroudalta.

Metaanihydraattien sulaminen voi johtua lämpötilan noususta tai paineen laskusta, mikä voi vapauttaa suuria määriä metaania ilmakehään. Tämä on herättänyt huolta mahdollisista ilmastovaikutuksista, sillä metaanin vapautuminen voisi kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Vaikka metaanihydraattien tarkkaa määrää ja niiden vapautumisen potentiaalia tutkitaan aktiivisesti, ne ovat merkittävä osa maapallon hiilen kiertokulkua ja potentiaalinen tulevaisuuden energianlähde. Tutkimus pyrkii myös ymmärtämään paremmin niiden roolia geologisissa prosesseissa ja merenpohjan stabiiliudessa.