Merkkauskielet

Merkkauskielet ovat kielellisiä järjestelmiä, joilla teksti ja muu sisältö merkitään siten, että tietorakenne, semantiikka ja/tai esitys voidaan tulkita koneella ja ihmisillä. Ne eivät ole ohjelmointikieliä vaan kuvailevat rakennetta ja/tai muotoa, jolloin sisältö voidaan jäsentää, renderöidä ja käsitellä automaattisesti.

Historiallisesti merkkauskielet syntyivät SGML:n (Standard Generalized Markup Language) ympärille. SGML antoi rakenteellisen puitteen, josta kehittyivät HTML ja XML. HTML on suunnattu verkkosivujen esittämiseen ja rakenteen ohjaamiseen, kun taas XML on joustava tapa säilyttää ja siirtää data sekä kuvailla sen rakennetta. Erona on usein se, miten runsas esitys- ja semantiikkatieto on esitetty: perinteisissä markup-kielissä esitysohjaus voi olla tiiviimmin kytköksissä merkkaukseen, kun modernit ratkaisut suosivat erottelua sisällön semantiikasta ulkoasusta. CSS vastaa esityksestä, mahdollistaen sisällön esittämisen useilla tavoilla ilman muokkauksia merkkauskieleen.

Kevyet merkkauskielet tarjoavat kevyemmän syntaksin tekstin merkitsemiseen. Esimerkkejä ovat Markdown, reStructuredText ja AsciiDoc. Niissä on helppolukuisia ja -kirjoitettavia sääntöjä otsikoille, listauksille, linkeille ja koodilohkoille, mikä nopeuttaa sisällön tuottamista ja jakamista.

Käyttökohteet kattavat verkkosivut, teknisen dokumentaation, kirjallisuuden ja e-kirjat sekä julkaisuprosessit. Merkkauskielet helpottavat sisällön hallintaa, indeksointia, käännöksiä ja yleistä saavutettavuutta, sekä mahdollistavat sisällön rajapinnat ja muunnokset erilaisten formaattien välillä.