Merisignaalilaitteet

Merisignaalilaitteet ovat laitteita, joita käytetään merenkulkussa signaalien välittämiseen ja tilannekuvan parantamiseen. Niiden tehtävä on varoittaa, ohjata ja mahdollistaa turvallinen yhteydenpito alusten, rannikkoviranomaisten sekä muille käyttäjille. Merisignaalilaitteita jaotellaan visuaalisiin, auditiivisiin sekä sähköisiin signaaleihin, ja niiden käyttö perustuu kansainvälisiin säädöksiin sekä paikallisiin määräyksiin.

Visuaaliset signaalilaitteet kattavat esimerkiksi navigointivalot, päivämerkit (day shapes) ja signaaliliput sekä Morse-koodin välittämiseen käytettävät laitteet, kuten Aldis-lamppu. Näiden laitteiden tarkoituksena on osoittaa aluksen tilaa, suuntaa tai läsnäoloa myös pimeällä tai huonossa näkyvyydessä. Auditiiviset signaalit sisältävät erilaiset torvet, kellot ja muut ääniin perustuvat varoitus- tai ohjasignaalit, joita käytetään esimerkiksi sumusuhteissa tai läheisessä tiedonannossa.

Sähköiset ja radiopohjaiset merisignaalilaitteet käsittävät navigointi- ja turvallisuusominaisuudet, kuten AIS-tietojärjestelmän, VHF-radioyhteydet sekä digitaalisen DSC-ilmoituksen. Hätätilanteita varten on olemassa erityisiä laitteita, kuten EPIRB-tai PLB-hätäilmaisimet sekä SART-transponderit, sekä mahdolliset hätäsignaalit, kuten valokärjet ja oranssit savumerkit. Digitaaliset järjestelmät tukevat maaston lähettävissä ja vastaanottavissa toiminnoissa, ja ne auttavat hätätilanteiden nopeaa toteuttamista.

Merisignaalilaitteiden käyttö ja huolto ovat olennaisia osa-alueita, joita säätelee IMO:n SOLAS-sopimus, ITU ja muut standardit. Laitteiden toiminta on säännöllisesti testattava, paristot vaihdettava aikataulun mukaisesti ja käyttäjät koulutettava oikeaan signaalinantoon.