Meluvauriot

Meluvauriot ovat kuulon ja siihen liittyvien sisäkorvan rakenteiden vaurioita, jotka syntyvät voimakkaan tai pitkään jatkuneen melun altistuksesta. Vauriot voivat ilmetä tilapäisenä kuulon heikkenemisenä tai pysyvänä kuulonlaskuna, ja ne voivat myös aiheuttaa tinnitus- eli soimaharmia sekä herkkyyden muutoksia ääniä kohtaan. Mikroskooppisesti vaurion taustalla ovat sisäkorvan hiusten solujen vaurioituminen sekä synapsiyhteyksien heikentyminen fysiologisesti. Pysyvä kuuleminen on tyypillisesti seurausta pitkäaikaisesta ja korkeasta melusta, kun taas lyhytaikainen, erittäin kova melu voi aiheuttaa ohimenevän kuulon tilapäisen muutoksen.

Meluvauriot syntyvät sekä työ- että vapaa-ajan yhteydessä. Riskitekijöitä ovat rakennustyömaat, teollisuus, liikenne, ajat, joissa käytetään kuulokkeita kovalla äänenvoimakkuudella, sekä osallistuminen konsertteihin tai ampumaharrastuksiin. Myös yksilölliset tekijät, kuten ikä, perimä ja alttistustaso sekä korvien terveys, vaikuttavat, kuinka herkästi vauriot kehittyvät.

Oireet ja diagnostiikka voivat sisältää vaikeutta kuulla puhetta yleisessä melussa, erityisesti pienemmissä taajuuksissa, sekä jatkuvan tai vaiheittaisesti pahenevan kuulon heikkenemisen. Tinnitus on yleinen oire. Diagnoosi perustuu kuulontutkimuksiin, kuten audiometriaan, sekä altistushistorian arviointiin.

Ehkäisy on ensisijainen keino: vähentäminen, suojaaminen (korvatulpat, korvasuojaimet), teknologiset ratkaisut melun vähentämiseksi ja lainmukaiset raja-arvot sekä työpaikalla että vapaa-ajalla. Tutkimus ja hoito voivat sisältää kuulon palautumisen tukemisen, kuulokojeet tai muut kuulon rehabilitaatiomenetelmät sekä tinnitus-hoidot. Meluvaurioiden vaikutus on usein pysyvä, mutta ennaltaehkäisy ja asianmukainen hallinta voivat estää lisävaurioita.