Mediakulttuurintutkimuksessa

Mediakulttuurintutkimuksessa on monitieteinen tutkimusala, joka tarkastelee median tuotantoa, jakelua ja kulutusta sekä median kulttuurisia vaikutuksia. Tutkimus analysoi, miten media-tekstit ja teknologiat muokkaavat identiteettejä, arvoja ja arjen käytäntöjä sekä miten vallan ja hegemonian kysymykset ilmenevät mediaympäristössä. Se kattaa sekä perinteisen massamedian että uusien digitaalisten alustojen ilmiöt ja käytännöt.

Mediakulttuurintutkimuksen juuret ovat kulttuuritutkimuksessa ja kriittisessä teoriassa; se yhdistää näkökulmia semioottisista ja diskursseista taloudellisiin ja institutionaalisiin tekijöihin. Keskeisiä lähestymistapoja ovat kulttuurintutkimus, kriittinen talousteoria, diskurssianalyysi, semiotiikka, etnografia sekä yleisö- ja kuluttajatutkimus. Teoreettisesti vaikuttavia perintöjä ovat muun muassa Stuart Hallin kulttuurisen identiteetin käsitteet, Michel Foucaultin vallan ja diskurssien analyysi sekä Raymond Williamsin kulttuurin ja yhteiskunnallisten suhteiden tutkimus.

Metodisesti tutkimus soveltaa sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä: etnografiat, haastattelut, fokusryhmät, sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Keskeisiä teemoja ovat median tuotanto ja teknologinen infrastruktuuri, julkaisupolitiikka, edustus ja representaatio, sukupuoli, etnisyys, luokka sekä mediakulttuuristen käytäntöjen muuttuminen digitaalisen ja sosiaalisen median aikakaudella. Tutkimus kiinnittää huomiota mediankäytön kriittiseen lukutapaan, mediakoulutukseen ja yleisön osallistumiseen.

Suomessa mediakulttuurintutkimus on osa laajempaa media- ja viestinnän tutkimusta ja kytkeytyy yliopisto-opetukseen sekä tutkimusyksiköihin. Kansainvälisesti ala liittyy kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen, globaaliin mediapolitiikkaan ja teknologisen muutoksen tutkimukseen. Keskeisiä haasteita ovat nopeasti muuttuva teknologia, alustatalous, datan keräys ja yksityisyys sekä luovan työn ja mediatuotannon monimuotoisuuden turvaaminen.