Matalaliikenteisille

Matalaliikenteisille on suomenkielinen termi, jota käytetään liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa. Se viittaa tiloihin, toimenpiteisiin ja politiikkoihin, joiden tavoitteena on vähentää moottoriliikennettä ja parantaa jalankulku- sekä pyöräily- ja joukkoliikenteen mahdollisuuksia. Käsite kattaa sekä fyysiset ympäristöt että suunnitteluprosessit, joissa ei-motorisoidulla tai vähäisellä liikenteellä on etusija.

Käytännön toimenpiteitä voivat olla nopeusrajoitusten alentaminen (esimerkiksi 20–30 km/h), läpikulku- ja ohi-ajoliikenteen rajoittaminen, tienrakenteen muokkaaminen (kaistojen kaventaminen, pysäköinnin rajoitukset, esteet), sekä kevyen liikenteen väylien ja suojateiden parantaminen. Mahdollisia keinoja ovat osittaiset tai koko alueen kattavat liikenne- tai autoliikenteen rajoitukset sekä julkisen liikenteen ja jalankulun etusijan vahvistaminen. Eri rakenteet voivat luoda turvallisemman ja miellyttävämmän ympäristön asukkaille, työssä asioiville sekä lapsille.

Hyödyt voivat olla parantunut turvallisuus, pienempi melu ja ilman saasteet, lisääntynyt kävely- ja pyöräily sekä paikallisen yhteisön elinvoima. Haasteina ovat toimitus- ja hätäkeskusten pääsyn varmistaminen, liikenteen siirtovaikutukset muille osuuksille sekä kustannukset ja tarve laajamittaiselle asukas- sekä yrityssidosryhmien osallistumiselle.

Käytäntöjä toteutetaan tyypillisesti osana laajempaa matalaliikenteisten alueiden (LTN) konseptia, joka vaatii monitieteellistä suunnittelua, seurannan ja jatkuvan arvioinnin.